Odottelu jatkuu. Yksin. Johannes hoidossa, vaimo koulussa ja edelleenkin yhtenä. Kupissa kahvia, taustalla aitoa, varsin raskasta raven ja trancen yhdistelmää. Kyllä, kuuntelen edelleenkin elektronista musiikkia ja nautin siitä. Aamu oli perushektinen niin kuin lapsiperheissä yleensä on aina. Ei rauhallisia aamuja koe muualla kuin kylässä tai töissä. Onneksi sentään edes siellä.
Ei ole kovin kauaa, kun kävimme melko agitoitunutta keskustelua dyykkauksesta Naamakirjassa. Totta kai tilanne oli se, että jälleen kerran kaikkien olisi mieluummin pitänyt nyökytellä päätä ja suhtautua esitettyyn "joo joo" -asenteella. Huvittavaa. Olemalla vähääkään eri mieltä jonkun kaverin tilapäivityksestä, ottaa tietoisen riskin provokatiivisista vaikutuksista, jotka ilmenevät voimakkaina tunnepurkauksina ja kiihkeänä vastahyökkäyksenä sisältäen luonnollisesti puolustuksia sille, mitä on juuri tullut sanottua. Ja totta kai puolustajia saadaan paikalle useampiakin. Loppuasetelmassa on klassista, että mukana on enää yksi taikka kaksi niistä, jotka ovat asiasta eri mieltä ja lauma niitä, jotka ovat vahvana rintamana puolustamassa omaa arvomaailmaansa tai mielipidettään. Kollegiaalisuutta, kuten meidän ammattikunnassa tavataan sanoa. Vai liekkö alkukantaista laumatoimintaa. Toisaalta monet eri mieltä olevat eivät edes uskalla avata suutaan näissä Naamakirjan mielipidekeskusteluissa, koska eivät halua leimautua tai sitten pahimmassa tapauksessa pelkäävät riskeeraavansa kaveruuden, ehkä ystävyyden. Outoa. Ja naurettavaa.
Sitten itse dyykkauksesta. Terminologisestihan tällä tarkoitetaan erilaisten poisheitettyjen tuotteiden ts. jätteiden keräystä pääsääntöisesti roska-astioista. Dyykkaukselle läheistä sukua on ns. freeganismi, jossa pyritään vähentämään ympäristön kuormittamista hyödyntämällä toisten hylkäämiä tuotteita ja tarvikkeita. Tarkempaan historialliseen katsaukseen en koe tarvetta lähteä, koska haluan ilmaista ajatuksiani itse toiminnasta.
Maailmassa on paljon kodittomia, nälkäänäkeviä ihmisiä. Köyhyydelle on olemassa jopa oma tarkkakin määritelmänsä. On enemmän kuin hyväksyttävää, että nämä ihmiset, joilla on aidosti mahdotonta saada ravintoa minkään tavanomaisen reitin kautta tai heillä ei yksinkertaisesti ole lainkaan rahaa, käyttävät dyykkausta välineenä hankkia elintärkeää ruokaa -pysyäkseen ylipäätänsä hengissä. Tällaisia henkilöitä on varmasti paljon; määrää en osaa arvioida enkä ole ottanut siitä selvää.
Toinen ryhmä ovat henkilöt, joiden arvomaailma ei salli vääristynyttä kuluttamista ja he haluavat konkreettisesti vaikuttaa valinnoillaan tulevaan yhteiskuntaan ja Maamme ekologiseen kuormittumiseen. Tällaisen ryhmän jäsenien olettaisin kannattavan useimmiten veganismia, ainakin jossain määrin.
Mitä tulee sitten nykyiseen tilanteeseen meillä länsimaisessa yhteiskunnassa? Olen jo lapsuudesta saakka ymmärtänyt, että roskakoreihin heitetään jätteitä ja niiden jatkokiertokulku on tarkkaan ohjelmoitua. Roska-autot ovat aina tuntuneet ällöttäviltä ja likaisilta, vaikka olenpa joskus pikkupoikana haaveillut ryhtyväni roska-auton kuljettajaksi. Kaveripiirissäni ei ole aiemmin ollut dyykkareita. Dyykkari -nimityksellä on näihin päiviin saakka ollut negatiivinen kaiku. Ja on edelleenkin. Yleisesti.
Nyt kaveripiirissäni on dyykkareita. Vieläpä sellaisia dyykkareita, jotka kertovat harrastuksestaan avoimesti, osa vertaa sitä jopa aarteenetsintään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mitä oikein on tapahtunut? Ei kaveripiirissäni ole viimeisten vuosien aikana tapahtunut tietääkseni mitään mullistavaa. Mutta dyykkauksessa on. Siitä on tullut jonkinlainen trendi. On hienoa dyykata. Sitä kannattaa jopa mainostaa. Roskiksetkin ovat nykyään kuulemma siistimpiä eikä itseään tarvitse edes liata noutaessaan makkaraa ja lihaa roskapöntöistä. Sehän kuulostaa hyvältä. Vielä paremmalta, kun huomioi, että nykyisten kauppojen takapihojen roskiksista löytää paljon avaamattomia, virheettömiä tuotteita, joissa on jopa päiväystä jäljellä. Järjetöntä, että sellaista tavaraa heitetään menemään. Oikeasti. Miksi sitä ei jaeta vaikkapa yhteiskuntamme vähäosaisille? Osaan toki löytää tälle useitakin vastauksia, mutta se ei ole asiani ydin.
Eniten minua hämmentää nykyisin se, että nämä uuden sukupolven trendidyykkarit käyttävät usein tyylikkäitä vaatteita ja tuoksuvat useimmiten raikkailta, vaikka flatuksia itse kukanenkin meistä joskus ympäristöön vapauttaa. Se on luonnollista. Mutta miksi dyykkari käyttää ranskalaisia Lacosten kenkiä tai vetää ylleen tyylikkäät farkut? Tai käyttää aikaansa hiustensa laittoon erilaisin teollisin kemikaalein? Miksi dyykkarin voi tavata Stockmannin tavaratalossa?! Juuri, kun olen kuullut yhtenä tärkeimmistä perusteluista dyykkaukselle kannanoton tai toiminnan nykyajan kulutusyhteiskuntaa vastaan. Jos dyykkauksella haluaa parantaa maailmaa tai pelastaa yhteiskunnan, tarvitaan myös kokonaisvaltaista elämäntapojen muuttamista siihen suuntaan, joka suosii ekologisuutta ja kierrättämistä.
Missään nimessä ei tulisi edes harkita mitään vähänkään tunnetumman vaatemerkin tai tuotteen hankintaa, sillä tällä tapaahan tukee globaalisti juuri päinvastaisia arvoja! Ja mitä tulee Stockmannilla asiointiin, ulkomailla matkustamiseen tai muihin kalliisiin harrastuksiin; jääköönpä kommentoimatta...
Suora lainaus Wikipediasta: "Metroseksuaali on nimitys miehelle, joka huolehtii keskivertoa enemmän ulkonäöstään ja elämäntyylistään kuten stereotyyppinen homoseksuaali. Metroseksuaalit muun muassa pukeutuvat trendikkäästi, käyttävät kosmetiikkatuotteita ja ovat mukana muodin maailmassa. Metroseksuaalisuus henkilöityy jalkapalloilija David Beckhamiin, joka on Britanniassa ollut useiden hius- ja pukeutumistrendien alullepanija." Toki tämän käsitteen voisi jossain määrin laajentaa koskemaan myös naisia, mutta useimmiten naisen perimmäiseen luonteeseen kuuluu syystä taikka toisesta huolehtia ulkonäöstään miehiä enemmän.
Ehkä vain kuvittelen olevani nokkela, mutta mielestäni termi metrodyykkaus kuvastaa melko osuvasti tätä nykyistä trendivillitystä etenkin meillä Suomessa ja miksipä ei myös muualla maailmassa, joissa dyykkaaminen on saavuttanut "uuden" nuorison ja osittain myös vanhemman ikäryhmän suosion. Näillä uusilla (metro)dyykkareilla tuntuu vain olevan vielä paljon opittavanaan kestävän kehityksen turvaajina... :)
Vaimo soitti. Koulu on loppunut juuri. Täytyy heti lähteä hakemaan autolla, jonka hiilidioksidipäästöt (yksi pahimmista kasvihuonekaasuista!) ovat muuten reilusti yli 200 g/km johtuen suuresta turboahdetusta V6-dieselmoottorista. Sillä on mahtava ajaa enkä tunne edes huonoa omaatuntoa. Kun F1-kisat ym. turhuus ollaan saatu kitkettyä nykyisestä yhteiskunnastamme, palataan taas asiaan.
Joo hei vaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voiko dyykata ihan vain muuten vain?! siis ilman et siinä on mitään sen ihmeempää taustalla esim. maailmanparannus tai olematta metroseksuaali?! Käy välillä dyykillä, sit välillä Lidlissä, S-Marketissa tai vaikkapa Stockmanilla. Ei kai se väärin ole? Kansantalouskaan ei kärsi vaikkaa dyykkaakin ku sit on enempi rahaa kaikkeen muuhun! vaikka plus-teeveeseen et voi seurata miten suomussalmen sonni pärjää saksalaiselle hymypojalle!
VastaaPoistaOn hyvä keskustella dyykkauksen vaikutuksista oman eettisten valintojen palettiin. Kuten itse toteat tekstissäsi, dyykkaus on nimenomaan yhä enenevässä määrin trendiseikka eikä niinkään eettinen valinta, jota se on alkujaan ollut. Tämän vuoksi onkin ehkä syytä pohtia, onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, mitä muuta dyykkaaja tekee.
VastaaPoistaNykyään on myös ilmiö, jossa eettinen ajattelu ei ole enää kokonaisvaltaista vaan kohdistuu yleensä vain pariin asiaan. Syynä voi pitää muun muassa yhä monimuotoisemman maailman tai juurikin globalisaation ja sen mukanaan tuomat haasteet eettisyydessä. On helpompi olla eettinen kaikkein näkyvimmissä ja trendikkäimmissä asioissa kuin kokonaisvaltaisesti. Myös omalla mukavuudenhalulla on iso rooli tässä. Kysyä voi myös, kuinka suosittua dyykkaus olisi, jos siinä ei säästäisi selvää rahaa?
Anonyymi kysyi: "Voiko dyykata ihan vain muuten vain?!" Mielestäni voi. Nimenomaan näin. Silloin se kannattaa tuoda ilmi myös perustellessa omaa toimintaansa eikä vetää mukaan mitään yhteiskunnan kieroutunutta kulutuskulttuuria tai muuta "maailmaa parantavaa", jolla ei varsinaisesti ole tekemistä koko asian kanssa. Tietyllä tapaa ymmärrän tällaisen tapadyykkauksen enkä tuomitse sitä. Olenpa joskus (tietääkseni kerran) syönytkin kavereiden dyykkaamaa sapuskaa, kun sitä tarjottiin. En nähnyt tilanteessa syytä kieltäytyä, koska tiesin ruoan olevan laadultaan - ja myös maultaan - hyvää.
VastaaPoistaHalusin herättää ajatuksia nimenomaan tietynlaisesta huvittavasta tekopyhyydestä, joka varsin selkeästi verhoaa tätä nykyistä dyykkauskulttuuria.
Nallelle kiitos kattavasta kommentoinnista! :)
Muutamia huomioita aiempiin kommentointiin.
VastaaPoistaNyt taitaa olla kuitattu tuo "dyykkaaminen ihan muuten vain". Vai mitä, Pennola.
Mutta se, että kuitenkin on olemassa henkilöitä, jotka dyykkaavat "muuten vain", ei poista sitä, etteikö joku voisi dyykata muilla motiiveilla tekopyhyyttömästi.
Esimerkki: ihminen, jonka elämäntapana on (kokonaisvaltaisesti) elää tässä yhteiskunnassa mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen varmasti dyykkaa tekopyhyyttömästi. Ja vaikka hän ei niin onnistuisi jokaisella elämänosa-alueella, ei se tee hänestä tekopyhää.
Ja vielä lisättäköön, että yksittäisen hyvän teon hyvyyteen ei vaikuta muiden tekojen tekemättäjättäminen tai tekeminen.
Esimerkki: ihmisen yksittäinen valinta matkustaa Oulusta junalla Helsinkiin on aina luontoa säästävämpi, vaikka hän matkustaisi sinne 10 kertaa lentokoneella junamatkansa jälkeen.
Tämän vuoksi mielestäni on parempi, että eettinen valinta kohdistuu ainakin johonkin, vaikka sitä ei kokonaisvaltaisesti pystyisi/haluaisi toteuttaa.
Hyvän tekeminen toisille on itsessään hyvä asia, riippumatta tekijän motiiveista.
Muutamia huomioita aiempiin kommentointiin.
VastaaPoistaNyt taitaa olla kuitattu tuo "dyykkaaminen ihan muuten vain". Vai mitä, Pennola.
Mutta se, että kuitenkin on olemassa henkilöitä, jotka dyykkaavat "muuten vain", ei poista sitä, etteikö joku voisi dyykata muilla motiiveilla tekopyhyyttömästi.
Esimerkki: ihminen, jonka elämäntapana on (kokonaisvaltaisesti) elää tässä yhteiskunnassa mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen varmasti dyykkaa tekopyhyyttömästi. Ja vaikka hän ei niin onnistuisi jokaisella elämänosa-alueella, ei se tee hänestä tekopyhää.
Ja vielä lisättäköön, että yksittäisen hyvän teon hyvyyteen ei vaikuta muiden tekojen tekemättäjättäminen tai tekeminen.
Esimerkki: ihmisen yksittäinen valinta matkustaa Oulusta junalla Helsinkiin on aina luontoa säästävämpi, vaikka hän matkustaisi sinne 10 kertaa lentokoneella junamatkansa jälkeen.
Tämän vuoksi mielestäni on parempi, että eettinen valinta kohdistuu ainakin johonkin, vaikka sitä ei kokonaisvaltaisesti pystyisi/haluaisi toteuttaa. Jos siis vaihtoehtona on eettisen valinnan tekemättäjättäminen.
Tekopyhyyteen, ekologisuuteen tai muuhun eettisiin valintoihin en ota nyt kantaa. Sitä lienee käsitelty teksissä aiemmin mainitussa naamakirjan viestiketjussa.
VastaaPoistaLähinnä toisin nyt esiin näkökohdan,josta taitaa myös olla mainintaa em. facebookin viittauksessa.
Asia liittyy lähinnä dyykkauksen luonteeseen ja siihen millaisissa olosuhteissa se tapahtuu. Nykyään dyykkausta pyritään estämään erilaisin lukoin ja suljetuin ovin. Kaupat eivät yksinkertaisesti halua että spurgut ja nuoret opiskelijat tulevat kaivelemaan roskiksia ja levittelemään jätettä pitkin pihoja. Siksi dyykkaus tapahtuukin kauppojen sulkeutumisen jälkeen salassa ja ns. hämärähommina. Tietysti pieni jännitys myös siitä että vartija tai poliisi tai molempien yhdistelmä ;) tulla tupsahtaa paikalle. Rikollista dyykkaaminen ei itsessään ole, mutta asiaton tunkeilu toisten tonteille ja varsinkin suljetulle alueelle on. Sen kyllä ymmärtää, jos on lupa tonkia tiettyä roskista tai hakea tavaraa kaatopaikalta, mutta harvoinpa kellään on lupaa tuohon aarteiden etsintään elintarvikkeiden kohdalla.
Omassa nuoruudessani roskiksissa ei koskaan ollut lukkoja ja niihin oli vapaa pääsy. Useat pullot olen itse niistä kaivanut. Jopa semmoiset puristavat roskikset olivat kaiken kansan käsien ulottuvilla ja muuan nimeltämainitsematon Aatehuoneen tyyppi meni lapsena sellaisen sisään piiloon :)
Järjetöntä haaskaamistahan se kauppojen osalta on heittää ruokaa lavatolkulla roskiin, joissain tapauksissa jopa tuotteita, joista ei viimeinen myyntipäiväkään ole mennyt umpeen. Ne pitäisi myydä mieluiten vaikka 50 tai jopa 70% alennuksella kaupan hyllyllä. Ennen noita tarjouksia oli, mutta nykyään ne on harvassa. Kaupoissa on yleensä 30% alennusta. Toisaalta kauppiaan kohdalla sen ymmärtää; ihmiset muuttaisivat ostamistapojaan. Mitä järkeä olisi ostaa lihaa normaalihinnalla, kun voisi ostaa lähes ilmaista lihaa halvalla ja tehdä yhä tuoretta ruokaa. Ja näin se kierre sitten menisi. Kaupoilla on omat systeeminsä, millä pyritään optimoimaan myynti ja hävikki. Aletuotteiden myynti menisi ns. normaalin myynnin piikkiin ja seuraavassa erässä tulisi jälleen liikaa tavaraa. Tavoitteenahan on tilata tuotetta hyllylle vähemmän, jos sitä ei saada riittävästi kaupan ja tämän myötä myös pienentää hävikkiä.
Dyykkaaminen on kyllä yksilön kannalta ihan selvää säästöä, jos sattuu löytämään hyvää ja käyttökelpoista tavaraa. Onhan se toki myös protesti tätä kulutus ja haaskaamispolitiikkaa kohtaan. Toisaalta se myös terrorisoi ainakin teoriassa. Tuskin dyykkareita kuitenkaan niin paljoa on, että se vaikuttaisi merkittävästi talouteen. Mutta kuitenkin se vähentää hieman rahan liikkuvuutta ja kulutustottumuksia, joiden varassa palvelujen mahdollistaminen ja saatavuus on.
Sitä kuitenkin vielä ihmettelen, että miten käsitykset voivat muuttua niin nopeasti. Yhtäkkiä paskainen, törkyinen, epähygieninen roskis onkin unelmien sukelluspaikka kun 10 vuotta sitten se oli lähinnä jätteiden ns. toiseksi viimeinen sijoituspaikka ja joita käsitteli vain "paskakuskit". Lapsillekin opetettiin, että roskiksissa ei pidä leikkiä tai kantaa mitään ryönää sieltä ulos. Toki silloin ei ehkä näin paljoa tavaraa haaskattu ja roskiksissa oli vain sitä itseään eli roskaa.
Veikkaanpa kuitenkin, että vanhempi ikäpolvi eli omien vanhempien ikäluokka ei ole ymmärtäväinen dyykkauksen suhteen.
Muutama huomio Silentmanin leppoiseen kirjoitukseen.
VastaaPoista- Kultainen sääntö dyykkauksessa on, että mitään ei rikota ja roskakatos on samassa siisteystilassa dyykkauksen jälkeen kuin sitä ennen. Roskalaatikko voi kuitenkin olla tyhjempi. :D
- Oulussa enää muutamassa kaupassa on mahdollista dyykata. Näissä kaupoissa ei ole lukollisia roskakatoksia.
- Luulen, että raha liikkuu ihan yhtälailla taloudessa, vaikka dyykkaisikin. Ei se raha kato mihinkään pankkiin mene, vaan johonkin muuhun.
- Ihminen viisastuu/tyhmentyy iän myötä ja asenteet ja käsitykset sen myötä muuttuvat.
- Olen nähnyt myös keski-ikäistä porukkaa dyykkaamassa ihan peräkärryllä. Vievät kuulemma mm. kodittomille.
Vielä loppuun. Yhteiskunta pyörii ja kehittyy, kun on vastavoimia. Eduskunnassakin on oppositio, joka hiillostaa päättäjiä. Hyvä näin.